Vielä reilu vuosi, tämä 16vuotias poika asusteli ``kotikaupungissaan´´, Kauhajoella.
Ja vuosi sitten loppui peruskoulu, joka oli elämäni onnellisin päivä....
Pääsy pois ahistavasta yhteiskoulusta, pois kiusaajien luota.
Kyllä! Mua on koulukiusattu, 4lk. asti. Siitä asti, kunnes vaihdoin koulua, erityisluokalle. Taakse jäi kaverit, opettajat, ja ``kyläkoulu´´(Päntäneen koulu).
Ensimmäiset kuukaudet uudessa koulussa tuntu vähä yksinäisiltä, ulkopuoliselta.
Mutta pian sitten löysin kaverit, parhaan kaverin, joka on ollu siitä vuodesta asti paraskaveri!
Ja kiusaaminen alkoi, kun luokan kaks kovista/angsti poikaa alko tönimään, haukkumaan, ym.
Pidin kiusaamisen sisälleni, enkä kertonut opettajille tai vanhemmille..
Se oli tuskallista aikaa...
6lk.(kevät) sovittiin, näiden kahden pojan kans+opettaja, etteivät ne enää kiusaisi.
Koitti vuosi, jolloin oli aika siirtyä yhteiskouluun. (tosin, meidän luokka oli entisellä koululla, muut pääsi uuteen kouluun, koska sinne ei mahtunu)
7lk. alkoi ja kiusaamista ei ollu parina ensimmäisenä kuukautena.
Sitten se taas alkoi..
(onneks, meillä oli opettajana joku hirveen rage hullu, joka ollu armeijas joku....)
Kiusaaminen väheni....
Opettajat(ja meidän luokan avustaja) oli mun puolella...
Tänä vuonna, sain kaksi parasta kaveria lisää...
Yksi(9lk) lähti pois ja toinen(8lk) siirtyi luokalleni.
8lk. alkoi, siirryttiin uuteen kouluun..
Kiusaamista ei ollut taas parina kuukautena..
Sitten se alkoi..
(9 oli adhd lapsia ja loput 5 oli rauhallisia)
Vuorossa olivat nyrkit, ja läpsiminen...
Yhtäkkiä tämä ykssi ADHD(hullu!!) tulee selän taakse, ja lyö nyrkillä, ja sitte läpsääsee poskeen, tms...
Onneksi avustaja oli mun puolella, jne..
Mutta, ei se auttanu...
9lk. alkoi, siirryttiin yhteiskoulusta n. 800m päähän, kerrostaloon.
Alkuun meillä oli hyvä ryhmähenki, kunnes kiusaaminen alkoi..
Tänä vuonna otin todella ``yhteen´´ yhden kiusaajan kanssa...
Sitä voi sanoa jonkinlaiseksi painiksi...
Kiusaamista ei ollut, kun 2 tyyppiä ei ollu koulussa. Silloin nautin rauhasta, luokassa kukaan ei puhunu(paitsi yks näsäviisas), kellään ei ollu pervot jutut ja kaljat mieles....
Mutta sitten, kun yks näistä tuli, niin hirvee päiväkoti meininki.....
Koitti viimenen päivä... Se oli jokseenki surullinen päivä. Piti luopua hauskasta opettajasta(ja avustajasta), hyvistä kavereista. Mutta, toisaaltaan se oli ilon päivä, kun pääsin pois kiusaajien keskuudesta..
Kesällä tuli tieto, että pääsin Oulaisiin kouluun. Se oli ilon päivä!
Koitti syksy, kun koulut alkoi.
Jännitti ihan sairaasti, minkälainen luokka on, jne..
Paripäivää kului istues luokas.
Kun päästiin keittiölle, löydettiin hyvä ryhmähenki, löydettiin omat porukat.
Voin jopa kiittää opettajia, että ne otti mut tänne kouluun. Tässä koulussa ei olla kiusattu.
Meidän luokka on aikuismaista.. Kellään ei oo lapsellisia juttuja, kukaan ei puhu pervoja(paitsi välillä), meillä on aina hauskaa.
Jos on väsyny aamulla, niin tietää, että tästä päivästä selviää, koska luokka on jotain niin parasta!♥
Vieläkin pintaa syvemmälle pääset lukemalla TÄÄLTÄ!
Kiitos!♥
Pitäkää toisistanne huolta, vaikeinakin aikoina!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti